Emma-Kaarinan Gentleman alias Manne

Manne 15-vuotis päivänään 4.11.2008

Syntynyt: 04.11.1993

Nukkui pois: 15.06.2009

Emä: Garmellan Emmanuel     ❤     Isä: Grossrott Sergei

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=SF43787/93&R

Saavutukset:  Kellokisat (rotumestaruus ) 2002 hopea ja 2001 pronssi
               Piirinmestaruuskoe 1999 pronssi ja 2000 hopea
               Vuoden 1998 Länsi-Uudenmaan alaosaston PK-koira
               FIN KVA ( Haussa )
               Useita SM edustuksia haussa
               Näyttely KÄY1 SA

Manne eli pitkän ja loistavan elämän, saavutti 15,7 vuoden iän. Oli lauman ilopilleri ilmeikkäällä naamallaan. Monet ilot ja naurunkyyneleet Manne meille soi. Viimeisinä vuosinaan eleli rauhallisia eläkepäiviä Puuhamaassa seuraten nuorison kirmailua pitkin Rehakkajärven maastoa.

Tässä Mannen muistelo vuodelta 2006:

Tulin tähän perheeseen Kaarinasta ja ikää on jo kertynyt reilu 10 vuotta. 10 vuoteen mahtuu yhtä ja toista, paljon tapahtumia ja kokemuksia. Muutoksiakin on elämän varrelle kertynyt. Olen asunut viidessä eri osoitteessa ja koiriakin on perheeseen lisääntynyt tänä aikana. Alista on jo aika jättänyt ja Ben on muuttanut Minnan luo Tammelaan. Nyt meitä on sitten tässä taloudessa minun lisäkseni Typsy, Aku ja Irmeli.

Olen erittäin hyväntahtoinen ja jossakin mielessä liiankin kiltti, näin ainakin muut sanovat, mutta yhden pahan tavan isäntäväki on minusta löytänyt, olen hyvin kiinnostunut erilaisista hajuista ja kyllä on lenkilläkin hauska käydä tervehtimässä vaikkapa hirveä, isäntäväki ei kyllä moisesta tykkää, on kuulemma paha tapa, enkä oikein ymmärrä miksi. Minustahan on mukavaa olla ystävällinen ja käydä moikkaamassa kavereita 😀

Ja nartut ah niin ihanat nartut! On minulla näyttöäkin taidoistani, jälkeläisiä on kertynyt 34 kpl, jotkut jopa pärjänneet kauneuskilpailuissa, näyttelyksi niitä taidetaan kutsua, ja moni pentu treenailee käyttöpuolen lajeja. Ottavat mallia iskästä ja olen pennuistani oikein ylpeä!

Onhan minulla näitä muistelojakin. Olin vuoden ikäinen ja olimme Alin kanssa isäntäväen mukana lomamatkalla Rukalla. Matka oli pitkä ja se tehtiin omalla autolla, mutta ei hätää, tykkäsimme autoajeluista ja selvisimme matkasta kunnialla. Asuimme koko viikon isossa hirsimökissä, jossa oli ihanan suuri ja lämmin takka.

Kävimme viikon aikana monessa paikkaa, kuten esim. Karhunkierroksella. Karhunkierros oli sitten jännä retki, kun piti ylittää isoja vesialueita riippusiltoja pitkin ja voi että minua pelotti ensimmäisellä kerralla. Se oli niin kamalan korkealla, heilui ja huojui ja pohjana oli lautoja niin harvakseen, että siitä näki lautojen raosta veteen. Mutta emännän kanssa menin kuin meninkin yli ja kyllä olin ylpeä itsestäni. Hauskinta oli, kun vieraat ihmiset jäivät katsomaan minun suurta urotekoani. Sain vielä hymyn palkaksi🙂

No siellä matkan varrella metsikössä ei tietenkään ole ihmisille tarkoitettuja WC:tä, joten kyllä ihmetykseni oli suuri, kun he tekivät tarpeensa samalla tavoin kuin me koirat.
Mutta arvatkaas oliko minulla hauskaa, kun minä poika löysin ne hyvällä hajuaistillani. Ja löysin niitä muuten monet ja tottahan niissä piti piehtaroida. Ja voitte kuvitella kuinka tyytyväinen emäntäni oli, kun pesi minua jokivedessä. Sitä vaan en voi ymmärtää, miksi isäntäväki valitti hajusta.

Eräällä levähdyspaikalla kävelimme hyvin jyrkän rinteen reunalla. Minulla ja Alilla oli kova jano ja huomasimme Alin kanssa pienen vesivanan. Ali meni tarkistamaan, että tällaisen pienen miehen oli turvallista mennä jyrkänteen reunalle juomaan vettä.
Ja silloin kuului kamalaa rytinää ja lopuksi tömäys eikä Alia näkynyt missään. Oli parka poloinen pudonnut alas rinnettä. Isäntäväki ja minä olimme kovin huolissamme Alin kohtalosta, olihan pudotus ollut valtava, mutta aivan turhaan, hetken kuluttua kuulimme murinaa ja näimme kuinka Ali kömpi ylös rinnettä kuono verillä, mutta mitään muuta vikaa ei " iso veikasta " löytynyt.
Kuulin Alilta jälkeen päin, että oli liukastunut kallioiselta paikalta ja hän oli luullut, että joku isäntäväestä olisi tuupannut. Selvensin Alille, ettei isäntäväki sellaista tekisi ja myönsi hän itsekin, ettei ollut itse riittävän varovainen eikä ymmärtänyt kuinka liukas kallio voisi olla. Mutta onhan rottweiler uroksen vaikea tunnustaa, että köpelösti kävi🤭
Minä sitten ihailin Alia, oli se niin suuri ja mahtava ja aina osasi neuvoa tällaista " pikku veikkaa ". Ja joka tilanteessa puolusti minua.

Samaisella Kuusamon reissulla olimme jälleen jonnekin menossa, mieleni ei nyt jaksa muistaa minne, mutta joka tapauksessa pysähdyimme ja pääsimme pissalle. Silloin jo isäntäväelle selvisi hajuherkkyyteni. Löysin niin mahtavia ja uusia hajuja, etten millään malttanut lopettaa tutkimustani, vaikka isäntäni minua kovasti kutsuikin.
Niinpä isäntä sitten ajatteli, että kyllä minä tulen, kun näen heidän menevän autoon, joka lähtee luotani pois. Mutta isäntäpä erehtyi pahemman kerran, minä poika en paljoakaan piitannut lähtijöistä, vaan rauhassa jatkoin hajujen tutkimista ja annoin heidän mennä. Hetken kuluttua näin kuinka perhe tuli takaisin ja oivalsin, ettei he minua yksin jätä. Tosin sitten isäntäni ei minua enää kutsunut vaan tuli hakemaan ja raahasi minut autoon. Sinne sitten jäi mielenkiintoiset hajut ja jatkoimme matkaa.
Mutta kyllä isäntä jälkeenpäin on puhellut, että olin aika veijari pienenä, kun ei yksin jäämisen pelkoa ollut lainkaan. Mutta ei niitä hajuja tutkiessa tule mieleen, että jää yksin. Oli se vaan hauska loma, siitäkin on jo monta vuotta. Ah niitä nuoruusaikoja!!!

Olen tänä päivänäkin kuin nuori poika mieleltäni ja terveyteni on hyvä ikäni huomioon ottaen. Pallon perässä jaksan juosta vaikka kuinka ja kauan enkä väsy lainkaan. Käyn nuorison kanssa yhtä pitkiä lenkkejä, tosin en aina jaksa tai viitsi riehua samalla tavoin kuin he. Nyt on ihan mukava vietellä eläkepäiviä ja seurailla nuorison touhuilua.
Joskus täytyy yrittää rauhoitella riehumista. Kyllä tuo isäntä on luvannut viedä minuakin vielä hakumetsälle ja jälkipolulle, KIVAA!

Terkkuja kaikille tutuille ja tuntemattomillekin🙂

Manne

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

28.05 | 21:30

Ihana Fiia, Lempi on äitinsä tytär, perinyt äitinsä taidot 😊

...
08.02 | 08:45

onpa tosi kivat kotisivut !!!& komeita koiria !!

...
28.01 | 14:36

Hei,
pitää paikkaansa ja tuossa etusivulla näkyy tiedot. Yhteyttä voit ottaa puhelimitse 040 5755 454 tai 040 8378 255

...
28.01 | 13:07

Hei
Olisin kiinnostunut rotikan narttupennusta. Jostain olin lukevinani, että pentuja olisi tulossa Teille. Asumme Turengissa. Rotikka rotuna tuttu.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS