Sir´Weilerin Aguzar alias Aku

Syntyi: 26.05.2001

Nukkui pois: 27.11.2010

Emä: Altamira Meridian     ❤     Isä: Emma-Kaarinan Gentleman

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN27759/01&R

Saavutukset: BH  2003

                HK1 2005

Aku jäi Sir'Weilerin A-pentueesta kotiin. Aku oli erittäin toiminnanhaluinen koira, joka kiintyi isäntäänsä palvovalla tavalla. Ei ollut paikkaa tai aikaa mihin ei olisi mennyt isännän mukana, aina valmiina kuin partiopoika. Akun aikana perheessämme tapahtui suuria muutoksia....lapsemme muuttivat pois kotoa omiin koteihinsa... tyttäremme Mona kaipasi kovasti koiriamme, joten vuonna 2009 Aku muutti Monan luo Orimattilaan ja sai nauttia mukavat eläkepäivät huomion keskipisteenä.

Seuraavassa Akun muisteloja vuodelta 2004:

Wuf, wuf olen Aguzar alias Aku alias Akuliini.

Olen Mannen ja Typsyn poika ja meitä veljeksiä on 7. Olemme
Sir´ Weilerin Kennelin ensimmäinen pentue, josta sitten isäntäväki jätti minut kotiin.

Olen kuulemma komea ja perinyt isäni ulkonäköä. Kääpiöksikin minua kutsutaan, kun olen pienikokoinen uros, mutta ei se minua haittaa. Maasta se pienikin ponnistaa ja olen erittäin pippurinen. Tällä hetkellä kuulemma poden puberteettia, mitä sitten muka tarkoittaakin, haluan vain tuoda esille mielipiteeni.

Kolmevuotisen elämäni aikana on minullekin jotain kokemuksia tullut. Meille on täällä rakennettu ulkotarha, johon joudumme, kun isäntäväki on asioilla. Eivät kuulemma voi jättää meitä sisälle, en ymmärrä sitä, eihän me mitään pahaa tehdä, ainoastaan tutkimme ympäristöä ja opiskelemme, mutta joka tapauksessa siis joudumme tarhaan. Onhan sitä ihan mukava olla ulkona ja touhuta omiaan. Ja pääseehän sitä kylmältä, sateelta ja auringonpaisteelta pakoon rakennukseen, joka on meitä varten rakennettu. Mutta on niin tylsä jäädä aitojen sisäpuolelle, kun siellä ulkopuolella on paljon mielenkiintoisia asioita.
Niinhän nuo ihmiset tuppaavat sanoa, että aidan toisella puolella on ruoho vihreämpää, tosin en täysin ymmärrä, mitä tuo tarkoittaa, mutta sen täytyy olla jotain mielenkiintoista!
Jotenka olen sitä mieltä, ettei tarha ole minua varten ja siksi aiheutankin isäntäväelle päänvaivaa, kun kaivaudun aidan alitse vapauteen aivan pikkuruisestakin raosta. Pihalta en kuitenkaan lähde minnekään vaan odottelen, että joku tulisi kotiin ja päästäisi minut sisälle. Mitkään aidathan ei minua pidättele, vaikka isäntäni yrittääkin laittaa minulle esteitä. Minä se vain tuumaan isännälle, että ÄHÄKUTTI 😀

Kaikesta huolimatta isäntä on BEST!!!!! Kukaan eikä mikään voita isäntää. Minä kuulemma palvon isäntääni, mitä sitten tarkoittaakin, näin olen kuullut emäntäni sanovan. No olenhan minä aina isännän mukana joka paikassa, joskus jopa varjon lailla. Tapanani on seurailla, kun hän käy suihkussa, pesee hampaitaan, ajaa partaansa, harjaa hiuksiaan, pukeutuu, syö tai nukkuu. Osaan olla niin hiljaa, ettei hän aina huomaa läsnäoloani ja ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun hän on minut unohtanut johonkin lukkojen taakse.
Huvittavin muisto on tällaisesta tapauksesta se, kun isäntäni unohti minut lenkin jälkeen ulos. Sitä silloin kovasti kummastelin, mutta ajattelin, että mikäs tässä on jäädä ulos tutkailemaan maailman menoa. Mutta sitten meinasi tulla hätä käteen, kun kuulin emännän laittavan ruokia meille. Eihän se nyt kävisi ollenkaan, että jäisin ilman ateriaa. Niinpä päätin raapia ovea ja äännellä kovaäänisesti.
Isäntäväki ihmetteli mistä moinen meteli kuului ja vihdoin tajusivat tulla ulko-ovelle. Kyllä heillä oli hämmästynyt ilme, kun minä seisoin oven takana häntääni heilutellen. Lopulta asia herätti hilpeyttä heissä ja minä olin hieman ihmeissäni moisesta käyttäytymisestä. No, minulle oli tärkeintä päästä muiden mukana ruokailemaan.

Isäntäni on minulle niin tärkeä, että joskus tuotan hänelle ihan päänvaivaa. Esim. Joulua ennen isäntä piti kolme viikkoa lomaa ja vietti aikaa kanssamme runsaasti. Se vasta olikin upeaa aikaa!
No joulu ja uusi vuosi meni ja isännän oli mentävä töihin HÖH!
Onhan emännän kanssa mukava käydä lenkillä ja touhuilla kaikkea, mutta ei se ole lainkaan sama asia kuin silloin, kun isäntä on mukana. Ja kyllä minä sen kerroinkin ja näytin isännälle, kun isäntä tuli kotiin, olin niin loukkaantunut häneen, etten mennyt edes vastaan.
En ollut huomaavinaankaan häntä. Joko olin omalla paikallani tai meninkin emännän luo ja osoitinkin kaiken kiinnostukseni emäntään. Silloin tällöin mulkaisin isäntääni alta kulmain, mutta heti sen jälkeen poistuin paikalta ja käperryin nukkumaan.
Kyllähän tuo yritti minua houkutella ja maanitella, mutta minäpä pidin pääni kylmänä, vaikka mieleni olisi tehnyt rynnätä hänen luo ja nuolla naama läpi märäksi!!!
Sitä en kuitenkaan tehnyt ja olen itsestäni ylpeä, ihmettelin kyllä miksi isäntä oli huvittunut sanoessaan, että pahaksi onneksi Akulla on häntä, joka paljastaa todelliset ajatukset. Täytyihän minun sitten lopulta armahtaa isäntä ja hivuttauduin hänen viereensä, jotta rupeaisi minua rapsuttelemaan.

Mutta silloin, kun isäntä on mukana lenkillä, tapahtuu kaikkea mukavaa!Hauskinta on tehdä puunkaatoa ja leikkiä metsuria. Me kaikki neljä koiruutta aloitamme hommat, eikä aikaakaan, kun puu on kaadettu. Puunkaadossa minun on saatava puunlatvasta kiinni ja kyllä kaikki on ihmeissään minun korkeista hypyistä. Luulisi sitten tulevaisuudessa, että hyppynouto olisi ilmava. Tosin olen kuullut, että siinä pitää hypätä myöskin pituutta eikä ainoastaan korkeutta. No ei kai se tuota ongelmia, hyppelenhän minä kaikkien ojien ja puurunkojenkin yli.

Aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Onneksi olen jo suorittanut BH:n ja voin keskittyä PK-kokeisiin. Haku on helppoa ja hauskaa. Tottiskin on tosi mukavaa, varsinkin seuraaminen. Sitä voisin tehdä vaikka kuinka kauan väsymättä. Muissa osa-alueissa on vielä hiomista, mutta niinhän sitä sanotaan, että hiomaton timantti hioutuu kauneuteensa.
Esineruudussa minulla on eniten opittavaa ja kun talvi on ohi ja lumet sulaneet, on isäntä luvannut aloittaa kouluttamiseni ja odotan sitä innolla. Minusta on niin mukava tehdä isännän kanssa töitä, joten kevättä odotelle

Aku

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

28.05 | 21:30

Ihana Fiia, Lempi on äitinsä tytär, perinyt äitinsä taidot 😊

...
08.02 | 08:45

onpa tosi kivat kotisivut !!!& komeita koiria !!

...
28.01 | 14:36

Hei,
pitää paikkaansa ja tuossa etusivulla näkyy tiedot. Yhteyttä voit ottaa puhelimitse 040 5755 454 tai 040 8378 255

...
28.01 | 13:07

Hei
Olisin kiinnostunut rotikan narttupennusta. Jostain olin lukevinani, että pentuja olisi tulossa Teille. Asumme Turengissa. Rotikka rotuna tuttu.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS