Tie rotumestaruuteen 2013

Rompun kertomus tiestä rotumestaruuteen 2013

Romppu, rottispyörä ja palkinnot :)

Kevättalvella isäntä alkoi minulle puhelemaan, että mitäs Romppu, jos vielä kerran osallistuttaisiin Kellokisoihin ja eihän minulla ollut mitään sitä vastaan, päinvastoin halusin näyttää nuoremmille, että kyllä sitä vanhanakin… Aluksi piti miettiä vähän tuota kuntopuolta, kun ikää on jo kuitenkin lähes 10 vuotta ja olemme pitäneet koko pitkän talven taukoa treenailusta ja isäntäkin oli ainoastaan viikonloppuisin kotona, kun käy Jyväskylässä töissä.

Siispä tuumailusta toimeen ja kuntokuuri aloitettiin pallojuoksulla järvenjään peittävällä lumella. Minä kun olen niin kutsutusti pallohullu koira, en ymmärrä tuota hullu sanaa, mutta mikään ei ole niin kivaa kuin pallon hakeminen isännälle ja joskus emännällekin🙂. Ja kyllähän minä poika juoksin ja hain sitä palloa niin, että joskus ei jaksanut enää ottaa askeltakaan vaan oli pakko välillä makoilla ja vartioida sitä palloa… no eihän se tietenkään isännälle sopinut, siis se huilaaminen, vaan aina heitettiin hieman yli sietorajan ja kyllähän se kunto sillä tavoin hiljalleen kohosi.

Seuraava vaihe oli päästä hakumetsälle ja vihdoin koitti aika, kun lumet suli pois ja pääsimme jälleen treenaamaan kerran viikossa, Ai, että minä nautin niin. Ja siitähän se sitten varmistui, että päätimme osallistua kisaan🤪.

Kuukausi ennen kisoja isännälle tuli mieleen, että kuinkahan sinä Romppu selviydyt tuosta esineruudusta, kun viimeinen esineruutu oli syksyltä. Tuumasta toimeen ja esineruutuun. Isäntä sanoi laittaneensa helpot esineet ja ei kun etsimään. Varmaan oli jotain alkukankeutta tai kevättä rinnassa, kun esineet löytyivät 30 minuutissa 5 minuutin sijasta. Nenääni kävi vaan nuo ihanan keväiset tuoksut ja ne jotenkin peittivät ne esineen hajut… Isännällä oli jostain syystä hieman huolestunut ilme, mutta ei tuo pahalla sanalla asiasta maininnut. Sanoi vain, että kaipaan ilmeisesti muutaman esineruutu treenin. No mikäs siinä, ei kun treenaillaan, tuumailin. Kyllä minä olen aina valmis touhuamaan, energia ja puhti ei lopu kesken, jos vain palkoista sovitaan😀.

No viikko ennen kisaa isäntä oivalsi, että tottelevaisuus oli vielä kokeilematta tältä keväältä. Joten hän katsoi minuun ja totesi, että nyt Romppu lähdetään katsomaan päivän kunto. Ei muuta kuin autoon ja matka kentälle alkoi. Otettiin koko kaavio ja minusta se meni aivan loistavasti … tai ei nyt ihan. Hyppyesteellä unohdin tuon ponnistusvoiman, vuodessa kun nuo vanhuksen lihakset ovat hieman heikentyneet ja niin se yllätys sitten tapahtui…😲 ilmalennon aikana tajusin, etten pääse millään tuon esteen yli ja niin mätkähdin päin estettä. Höh, taisin olla aika hölmistyneen ja nolon näköinen 🤭ja katsoin kysyvästi isäntään… ja ei siinä auttanut muu kuin yrittää uudelleen. Pieni kauhu valtasi mieleni, kun ajattelin uutta ilmalentoa ja niinhän siinä sitten kävi, että rimakauhu yllätti ja kiersin esteen. No tämä ei isännälle kelvannut ja tiesin, että taas yritetään uudelleen… mutta on se isäntä vaan reilu ja mukava mies, ottikin pallon esiin ja minun pääkopastani hävisi hetkessä kaikki rimakauhut🙃 Pääasia oli, että sain hakea isännälle pallon ja vot, nythän meni yli… tosin rimaa hipoen. Isäntä oli jälleen hieman mietteliään näköinen ja puheli minulle, että näinköhän on järkeä lähteä koko kisaan. Päätti sitten kuitenkin, että lähdetään kisaan ja pidetään hauskaa. Tehdään sellainen jäähyväiskilpailu, jonka jälkeen saan jäädä ansaitulle eläkkeelle.

Perjantaina kenttään tutustuessa isännällä oli pallo mukana ja tarkoituksena tehdä ainoastaan hyppy ja eteen meno. Hyppyteline näytti minusta aivan kummalliselta🤨. Isäntä rohkaisi minua ja sanoi, että jos menet yli, huomenna kisataan, jos et niin sitten ei kisata… vaihtoehdot siis olivat siinä. Onneksi oli se pallo. Menohyppy meni rimaa hipoen ja takaisin tulo hypyllä se pahuksen teline kaatui… minähän sanoin, että se teline näytti ihan oudolta…😲 oli se niin kevyt, ettei kestänyt minun pientä ponnistusta. No nytkö se kisa jäi sitten väliin, ajattelin pettyneenä. Ei sentään isäntä antoi vielä mahdollisuuden, uusi hyppy rimaa hipoen ja takaisin tulossa rimakauhu yllätti ja jäin seisomaan telineen taakse, onneksi isäntä rohkaisi minua ja sain kun sainkin sen hypyn tehtyä. Tosin teline keikkui ja keikkui takanani… jipii ei kaatunut😀 Huomenna siis kisataan.

Lauantaina isäntä sitten totesi, että jos tottis jää alle 70 pisteen, niin leikki jää siihen. Kaikkihan meni ihan ok näin eläkkeelle siirtyvältä koiralta, mutta sitten tuli eteen se hyppy… meno jälleen rimaa hipoen, kalikka suuhun ja sitten se rimakauhu iski ja seisahduin niille sijoille ja yritin kerätä rohkeutta. Isänät kutsui ja minä poika riemuiten menin isännän luo ja totta kai unohtaen tehdä sen hypyn kiertäen tuon pahuksen esteen😙. Tästä jotenkin pöllähtäneenä A-esteellä menin hienosti yli ja kuinka ollakaan jokin sai huomioni toisaalle ja unohdin mitä olin tekemässä ja jälleen seisoin avuttoman näköisenä esteen takana, isäntä pyysi tuomaan sen pahuksen kalikan ja niin muistinkin, ai niin se kapula🤪 ja kiipeäminen takaisin isännän luo. Ja voitteko kuvitella, me saimme juuri tasan 70 pistettä, joten kisa jatkui osaltamme.

Seuraavaksi sitten esineruudun vuoro. Olimme 8:na vuorossa ja tähän asti olo nostettu vain yhtä esinettä. Siellä ruudussa minulle tuli mieleen, että onko niitä esineitä siellä lainkaan, kun nenääni ei tullut yhtään esineen hajua, vaikka kuinka tein kovasti töitä. Saldona siis ei yhtään esinettä ja huikeat 0 pistettä. Siinä kyllä kokeiltiin isännän huumoria koko rahan edestä😲. Ja huumoriahan häneltä löytyy😀. Odotukset eivät olleet kovin korkealla lauantain suoritusten jälkeen, mutta isäntä luottaa minun hakuun ja sanoi, että mennään poika pitämään hauskaa ja haetaan ne äijät pois, niin minulle jäisi hyvä mieli tästä viimeisestä kisasta.

Sunnuntaina olimme 8:na vuorossa hakemaan niitä äijiä sieltä metsästä ja siihen mennessä ainoastaan yksi koirakko oli nostanut kaikki 3 ukkoa. Isännällä heräsi jo pieni toivon kipinä, että minä hoidan homman kotiin ja meillä on mahdollisuudet 5 joukkoon. Ja kyllähän minä poika näytin nuoremmilleni kuinka 3 ukkoa nostettiin ylös🙃. Minulla oli niin hauskaa. Sitten jännitettiin pisteitä. Ja hahaa, olimme siinä vaiheessa johdossa ja 4. sija varmistettu. Kylläpä isäntä oli minuun tyytyväinen.

Kisakeskuksessa sitten odottelimme jännittyneinä tuloksia maastosta. ja kyllä olimme isännän kanssa ällistyneitä, kun huomasimme voittaneemme mestaruuden. Kylläpä oli hienoa paistatella kehujen tulvassa.🤪

Ja annoin minä sitten lopuksi kaikille ilon aihetta, kun en meinannut päästä palkintokorokkeelle. Ja minä poika vain hymyilin muiden riemulle😀. Ja olinpa ylpeä isännän rinnalla siinä korkeimmalla pallilla😉 Tähän mestaruuteen on hienoa päättää kisaura.

Tällä kertaa hakusuoritus ratkaisi mestaruuden  ja mitalistit.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

28.05 | 21:30

Ihana Fiia, Lempi on äitinsä tytär, perinyt äitinsä taidot 😊

...
08.02 | 08:45

onpa tosi kivat kotisivut !!!& komeita koiria !!

...
28.01 | 14:36

Hei,
pitää paikkaansa ja tuossa etusivulla näkyy tiedot. Yhteyttä voit ottaa puhelimitse 040 5755 454 tai 040 8378 255

...
28.01 | 13:07

Hei
Olisin kiinnostunut rotikan narttupennusta. Jostain olin lukevinani, että pentuja olisi tulossa Teille. Asumme Turengissa. Rotikka rotuna tuttu.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS